Kalaruokia ruotsalaiseen malliin
Klara Desser: Hienoja kalaruokia – Omega-3 ja veden herkut
Tänään hieman epätavallinen aamiainen: maitokahvia Bodum-lasista ja hienoja kalaruokia. Ruotsalaisen Klara Desserin resepteillä ja värikkäillä kalaruokakuvilla saattoi herkutella mielin määrin.
Hienoja kalaruokia –keittokirja sopii virikkeeksi, miten valmistaa kalaa muullakin tavalla kuin heittämällä pannulle paistumaan tai tekemällä perinteisen kermaisen keiton. Monissa ohjeissa on välimerellinen vaikute: pestotyyppisiä kastikkeita, oliiveja, bulguria ja tuoreita yrttejä. Itämaisuutta tuovat tuore korianteri, chilipalot ja kookosmaito. Japanilaisen sushin ystäviä on muistettu ohjeella, jossa on raakaa lohta, wasabia ja säilöttyä inkivääriä. Suomalaiseen makuun sopii puolukkagraavattu lohi muikunmädin, punasipulin ja ranskankerman kera.
Ainekset eivät ole kokeilujen este. Suurin osa niistä löytyy paikallisesta S-marketista tai K-kaupasta. Tietysti tekijän pitää vähän snobbailla. Hän toteaa itsekin, että mustia seesaminsiemeniä on vaikea hankkia.
Klara Desser on omega-3-rasvahappojen puolesta puhuja ja keskittyy ohjeissaan loheen, silliin ja silakkaan. Muuten hyvä, mutta tuoreeseen silliin en ole koskaan törmännyt eivätkä inarilaiset käytä silakkaa. Sillin sijaan ajattelin kokeilla siikaa ja silakka korvataan tietysti Inarijärven muikulla. Ohjeista puuttuvat täysin perinteiset suomalaiset ahvenet, kuhat ja mateet, mikä on harmi, sillä kolme kertaa kalaa viikossa suosituksen yhden kerran voisi korvata rasvattomalla kalalla.
Hieman ihmettelen, miksi tekijä käyttää amerikkalaista lähdettä (U.S. Department of Agriculture) luetellessaan kalojen rasvahappopitoisuuksia. Juovabassi ja meribassi eivät sano minulle mitään. Pohjoismaisten tuttujen lajien omega-pitoisuudet olisivat olleet paljon hyödyllisemmät.
Kirjasta puuttuvat täysin kalan käsittelyohjeet. Ilmeisesti tekijä olettaa, että tuoreen kalan saa fileroituna suoraan kaupan tiskiltä. Minua kuitenkin kiinnostaa, miten sen vähäisen oman saaliin tai Ivalon torilta Ropposen Matilta ostetun tuoreen kalan saa maittavasti omaan ruokapöytään. Onneksi on olemassa hyviä perusoppaita kuten Risto Karmavuon Huippukokki – Aloittelijasta kodin keittiömestariksi.
Nimestään huolimatta suurin osa hienoista kalaruoista on yksinkertaisia valmistaa. Tarvitaan vain hieman paneutumista sekä viitseliäisyyttä asetella ruoat näyttävästi tarjolle. Toisaalta kookos-kasvis-lohikeitto valmistuu samassa ajassa kuin perinteinen arkikeitto. – Mitäs siihen tarvitaankaan? Lohta, kookosmaitoa, porkkanaa, palsternakkaa, kasvisliemikuutio, niitä on… Olikohan pakkasessa vielä kukkakaalia? Limen voi korvata sitruunamehulla. Lounaskeiton ainekset alkavat olla koossa.
Kansalaisopiston kevätkauden entisöintikurssi alkoi eilen. Ajattelin ensimmäisenä iltana kiinnittää jugendkaappini alalaatikon helan ja siirtyä sitten johonkin pienimuotoiseen työhön. Otin kummatkin laatikot mukaan, jotta saisin helat samalle korkeudelle. Esitellessäni suunnitelmaani opettajalle, hän nappasi innoissaan puukon käteensä ja alkoi rapsuttaa laatikon pintaa.
– Selvä tapaus. Sellakkalakkaa. Raappaat vain siklillä sellakat ja petsit pois. Sen jälkeen hionta ja katsomme, mitä laitamme tilalle, opettaja hehkutti.
Siinä minä seisoin ihmeissäni. Opettaja ehti jo hakea kaksi petsattua näytepalaa, joista näki lakatun ja sellakan eron. Sellakkapinta miellytti silmää pehmenänä ja vanhahtavana sävynä.
– Sellakkaa vedetään parikymmentä kerrosta ja muutaman kerroksen jälkeen kevyt hionta, opettaja selosti.
– Mutta siinähän menee ikuisuus, sanoin ja muistelin kolmesti lakkaamaani pientä kirjahyllyä.
– Sellakka kuivuu nopeasti. Yhtenä iltana ehdit vetää kymmenen kerrosta, opettaja vakuutti.
Näytin hänelle kuvaa jugendtyylisestä kaapistani.
Opettaja oli tyytyväinen näkemäänsä. Suuria selkeitä pintoja ja muutama koristekuvio, joista sellakka ja petsi poistettaisiin maalinpoistoaineella ja harjalla. Taas kerran huomasin, että työ valitsi minut ja tulisi kuljettamaan minut kohti kärsivällisyyttä vaativia, mutta toivottavasti myös palkitsevia haasteita.
Sikliä en omistanut. Vanhasta suorastakulmasta syntyi teroittamalla sikli, jolla sellakka ja petsi lähtivät tammiviilupinnasta helposti irti. Kädet olivat tässä vaiheessa jo sen verran kovilla, että kuvakin tärähti.
Ensimmäisen illan aikaansaannos. Laatikot suurelta osin puhdistettu. Toisen laatikon viiluhalkeaman liimaus jäi kuivumaan puristimien alle. Seuraavalla kerralla ovien pariin.