Laatikon helan sijasta koko kaappi
Kansalaisopiston kevätkauden entisöintikurssi alkoi eilen. Ajattelin ensimmäisenä iltana kiinnittää jugendkaappini alalaatikon helan ja siirtyä sitten johonkin pienimuotoiseen työhön. Otin kummatkin laatikot mukaan, jotta saisin helat samalle korkeudelle. Esitellessäni suunnitelmaani opettajalle, hän nappasi innoissaan puukon käteensä ja alkoi rapsuttaa laatikon pintaa.
– Selvä tapaus. Sellakkalakkaa. Raappaat vain siklillä sellakat ja petsit pois. Sen jälkeen hionta ja katsomme, mitä laitamme tilalle, opettaja hehkutti.
Siinä minä seisoin ihmeissäni. Opettaja ehti jo hakea kaksi petsattua näytepalaa, joista näki lakatun ja sellakan eron. Sellakkapinta miellytti silmää pehmenänä ja vanhahtavana sävynä.
– Sellakkaa vedetään parikymmentä kerrosta ja muutaman kerroksen jälkeen kevyt hionta, opettaja selosti.
– Mutta siinähän menee ikuisuus, sanoin ja muistelin kolmesti lakkaamaani pientä kirjahyllyä.
– Sellakka kuivuu nopeasti. Yhtenä iltana ehdit vetää kymmenen kerrosta, opettaja vakuutti.
Näytin hänelle kuvaa jugendtyylisestä kaapistani.
Opettaja oli tyytyväinen näkemäänsä. Suuria selkeitä pintoja ja muutama koristekuvio, joista sellakka ja petsi poistettaisiin maalinpoistoaineella ja harjalla. Taas kerran huomasin, että työ valitsi minut ja tulisi kuljettamaan minut kohti kärsivällisyyttä vaativia, mutta toivottavasti myös palkitsevia haasteita.
Sikliä en omistanut. Vanhasta suorastakulmasta syntyi teroittamalla sikli, jolla sellakka ja petsi lähtivät tammiviilupinnasta helposti irti. Kädet olivat tässä vaiheessa jo sen verran kovilla, että kuvakin tärähti.
Ensimmäisen illan aikaansaannos. Laatikot suurelta osin puhdistettu. Toisen laatikon viiluhalkeaman liimaus jäi kuivumaan puristimien alle. Seuraavalla kerralla ovien pariin.
